Olen miettinyt paljon sosiaalisesta palkkaamisesta. Sosiaalinen palkkaaminen perustuu suhdekouluttamiseen, jossa pääosassa eivät ole namit ja lelut, joihin yleensä turvaudutaan. Sosiaalisessa palkkaamisessa koira palkkautuu kehujen avulla ja siitä että se huomioidaan. Tärkeässä asemassa tässä on koiran ja ohjaajan välinen suhde ja että se on kunnossa. Koiralle myös opetetaan, että sen on itse oltava aktiivinen ennen palkan saamista eli esim. sen lelun tai namin. Ohjaaja voi sanalla tai tietyllä äänellä lisätä namin tai lelun saamisen odotusarvoa. Tämä samalla nostattaa koiran virettä.

Nykyään meillä on jos jonkinlaista lelua treeneissä mukana ja nameja on lukemattomia erilaisia. Aikaisemmin koiran koulutus perustui puhtaammin pelkästään sosiaaliseen palkkaamiseen ja siihen, että koira todella haluaa tehdä töitä meille. Toteamus siitä, että "koulutammeko koiraa vai syötämmekö sitä treenikentällä" asettaa asiat aika hyvin perspektiiviin. Joskus voisimme  jättämään  lelut ja namit kotiin ja kokeilemaan miltä tuntuu kouluttaa koiraa ilman näitä apuvälineitä. Voimme yllättyä siitä, että kyllä se koira oppii myös ilman niitä.