Aloitimme ensin polkemaan peltoon ruudun. Poljetulle kohdalle laitoimme ruokaa ja Ena sai tulla syömään.

1. Koska koulutus perustuu ruokaan, on koiran oltava nälkäinen. Koira tienaa päivän ruoat tekemällä töitä jäljellä. Eli jos illalla on tarkoitus tehdä jälki, jätetään aamuruoka väliin, jotta jäljellä on nälkäinen koira. Hyvin mennyt jälki palkitaan vielä autolla erillisellä ruoka-annoksella. Näin on samalla päivän ruokinta hoidettu. Jo pienen pennun kanssa aloitetaan ns. makkararuuduilla. Myös pennulle annetaan osa päivän ruoasta näin. Ruuan olisi hyvä olla "maaston väristä" silloin koira ei opi etsimään silmillään vaan nenällään. Kyseinen nappula ei myöskään tuoksu liikaa kuten makkarat tai muut vastaavat, eikä näin häiritse liikaa koiraa.

2. Ruutuja voi tehdä pennulle parikin peräkkäin. Koirasta riippuu montako ruutua se lopulta tarvitsee ennen jäljelle siirtymistä, toisille riittää 10 toisille tarvitaan kenties 100. Nurmikolle/ pellolle tallataan 1m x 1m alue, jonka reunoille ripotellaan nappulaa, samoin kulmiin ja jonkin verran myös keskelle. Ideana on, että kaikki nappulat ovat tällä tallatulla alueella. Sitten paikalle tuodaan nälkäinen pentu, jolla on kaulapanta ja hihna. Se lasketaan rauhallisesti ruudun "alkuun" ja annetaan alkaa syömään löytämiään nappuloita. Hihna pidetään löysällä ja jos pentu harhautuu pyörimään ruudun ulkopuolelle, pidetään hihna lyhyenä vain paikallaan ja annetaan pennun itse hoksata, että kaikki ruoka tosiaankin löytyy tallatusta ruudusta. Kun pentu tekee innolla työtään ja ruudussa on vielä ruokaa jäljellä, niin juuri silloin se nostetaan rauhallisesti pois ruudusta. Pennulle jää siis hirmuinen hinku vielä ruuan perään (toimii tosiaankin parhaiten ahneelle pennulle). Pennut oppivat hyvin äkkiä, että ruoka on ruudussa eikä ulkopuolelle kannata nuuskia. Kun ruutuja on tehty tarpeeksi monta eli koira ei enää eksy ruudusta ulos, on aika alkaa kaventaa ruutuja. Ruudusta tehdään tavallaan vain suora jana, joka siis vastaa jäljen alkua. Näitä kapeita ruutuja aletaan sitten pidentämään ihan oikeiksi jäljiksi.

3. Jäljet tallataan suoriksi kunnes koira todella osaa kunnolla jäljestää. Ei ole mitään järkeä tehdä kulmia liian aikaisin tai yhdistää esineitä jälkeen ellei itse jälki ole varma. Paras maasto tehdä jälkiä olisi golfkenttä tai vastaava nurmikko, mutta sinne meillä koiraihmisillä ei taida olla asiaa, joten tyytyminen on kesantopeltoihin. Jälki aloitetaan paalulta. Vierekkäin poljettuihin jalanjälkiin asetetaan aloituskeko nappulaa. Sen jälkeen askel kerrallaan edetään, tallaten jälki kunnolla maahan, jotta maa rikkoutuu ja laittaen nappula jokaiseen jälkeen (aloittelevat) tai satunnaisesti sinne tänne (edenneet). Jälkien väliin pitää kuitenkin jäädä tallaamaton alue. Makupala ei myöskään koskaan saisi olla jäljen vieressä. Näin talloen ja nappuloita kylväen marssitaan koirasta riippuen sitten 50m-500m. Voin kertoa, että ottaa selkään ja/tai takareisiin ihan mukavasti, varsinkin seuraavana päivänä. Joku on yrittänyt kehitellä nappulankylväjääkin, mutta huonoin tuloksin. Tuotekehittelyn paikka siis. Jäljen loppuun tehdään samantapainen pieni kahden askeleen ruutu kuin alkuunkin ja siihen laitetaan hieman enemmän nameja purkkiin. Sitten isolla loikalla jäljeltä pois, jotta jälki ei jatku mihinkään vaan tosiaankin loppuu. Itse en pahemmin seisota jälkeä, koska seisonut jälki on helpompi ajaa, hajut ovat ehtineet tasaantua siinä. Tuulesta vielä sen verran, että sen pitäisi tulla takaa. Miksi näin? Ennen vanhaanhan on opetettu, että tuuli tulee aina edestäpäin kun tehdään jälkeä. Edestäpäin tuleva tuuli nostattaa koiran nenän ilmaan ja se ei ole suotavaa jäljellä, jossa koiran pitää tehdä tarkkaa työtä askel askeleelta nenä maassa kiinni. Oikoteitä ei ole. ;)

4. Koiralla käytetään mieluiten ketjukaulainta ja lyhyttä tai pitkää liinaa. Koira tuodaan kohtisuoraa lähelle paalua ja varusteet laitetaan paikalleen eli liina ei-kuristavaan kaulaimeen ja se vedetään niin etu- kuin takajalkojenkin välistä. Koiran ei tarvitse olla tiukan käskyn alla tässä, mutta rauhallinen kylläkin. Sitä siis rauhoitellaan ja pidetään pannasta kiinni. Koira viedään lähelle paalua ja päästetään se jäljelle pelkällä käskyllä, ilman mitään käsimerkkejä. Sen jälkeen suljetaan oma suu! Jeesus-teippi olisi hyvä varuste joillekin jäljestäjille. Koiraa ajetaan niin sanotusti hännästä. Liinasta pidetään kiinni läheltä koiran häntää ja jäljellä edetään rauhallisesti. Jos koira hätiköi ja vetää eteenpäin, jarrutetaan liinalla tasaisesti ettei vauhti kasva yhtään, pannan merkitys korostuu tässä tilanteessa. Koiran tarkoitus on edetä tasaista vauhtia askeleelta seuraavalle. Jos koira siirtyy jäljen sivuun tai harhaantuu muuten, pysähdytään ja annetaan koiran etsiä jälki uudestaan. Koiran ei anneta missään tilanteessa palkitta itsemme ohi hakemaan esim. jäljelle jäänyttä makupalaa, se estetään rauhallisesti pitämällä liina lyhyenä ja tarvittaessa siirtymällä koiran eteen. Jos liina lähtee pois jalkojen välistä, pysähdytään rauhallisesti, laitetaan liina takaisin ja annetaan koiran etsiä jälki uudestaan. Jäljellä ei kehuta saatikka moitita koiraa (esineilmaisut erikseen), eikä liinaa räpeltämällä häiritä koiran suoritusta. Oleellista on keskittyä itse asiaan eli koiran työskentelyyn. Helpommin sanottu kuin tehty. On tosi vaikeaa olla kärsivällinen ja vain odottaa ja antaa koiran itse hoksata tai yrittää pitää vauhti tasaisen rauhallisena. Niin helppoa olisi lähteä koiran vauhtiin mukaan tai alkaa neuvoa koiraa heti ensimmäisen ongelman ilmaantuessa. Tulisi muistaa luottaa koiraan! Se on tässä lajissa kuitenkin meitä taitavampi. Kun koira on ajanut jäljen ja saanut mahdollisen loppupalkkansa, se viedään pois tallomattoman alueen kautta, niin ettei koira pääse tarkistamaan ajamaansa jälkeä tai syömää jääneitä makupaloja.