Meille tuli tammikuun lopulla valkoisenpaimenkoiran pentu Ena. Ena lensi Tanskasta Suomeen tammikun lopulla. Tämä ensimmäinen viikko on ollut tuotuttelua toisiimme ja Ena oli vieraskorea. Nyt hän on miltei täysin kotiutumut. Tempperamentti ja luonne alkavat selvitä. Hän on nöyrästi alistuva ja rohkea. Meillä oli kaksi valkoistapaimenkoiraa, joista toinen Rose avustettiin koirien taivaaseen heti joulunpyhien jälkeen kahdeksan ja puolen vuoden iässa.. Meille jäi Rosen pentu Betty, viisi ja puolivuotias.

Ostin molemmille koirille noin viisikymmentä senttiä pitkät puruluut. Molrmat koirat halusivat juuri sen luun,mikä oli toisella. Lattialla oleva yksinäinen luu ei kelvannut kummallekaan. Viisaskin Ena-pentu on: kun Betyllä on luu, hän kierähtää alistuneena luun päälle. Betty murahtaa kerran ja vetäisee luun pois ja siirtyy toisaalle sitä jäytämään. Ena seuraa perässä ja toistaa luun pettämisen itsellään. Riitaa ei ole vielä tullut.

Nyt istun sohvalla ja Ena nukkuu sohvan vieressä lattialla. Jatkamme elämäämme ja kerron siitä tässä blogissa...