Olen yrittänyt käyttää Enaa ulkona heti, kun hän on herännyt, syönyt tai innokkaan leikin jälkeen.  Vien Enan ulos viipymättä ja puhumatta sen kummemmin mitään. Kehun Enaa, kun hän on tehnyt tarpeensa oikeaan paikkaan. Nyt kun Ena on ymmärtänyt, miksi se viedään ulos, olen alkanut antaa hiljaisen käskyn. Huolehdin siitä, että käskyt ovat johdonmukaisia eikä hämmennä Enaa.

Huomaan mitä useammin voin palkita Enaa oikeaan paikkaan menemisestä, sitä nopeammin sisäsiisteys paranee ja Ena oppii pyytämään ulospääsyä. Ena osaa jo pyytää yöllä ulos, se miksi se ei pyydä päivällä on minulle vielä vähän epäselvä. Enkö minä huomaa Enan pyyntöä päivällä?

Kun Enalle sattuu vahinko sisälle, voin vain syyttää itseäni ja yritän olla tarkkaavaisempi jatkossa...

Tänään hän kävi käskystä "isoilla tarpeilla" en tiedä onko se sattumaa vai ymmärtiköhän hän ihan oikeasti, samoin hän oli käskystä käynyt tarpeilla äitini kanssa joka oli viimeviikon "vauvalomalla" hoitamassa Enaa."